Mitkä seikat tekevät piirrostyylistä liian hopeanuolimaisen?

[Äffä]

Jokainen koiria piirtävä tyyppi on varmaan joskus kuullut tutultaan kommentin tyyliin "Ai sä piirrät tollasia Hopeanuolia" - tai jos on tuolta säästynyt, saa olla pirun onnekas. Asia on kuitenkin yleensä niin, että nämä onnettomat rassukat vaan sattuvat piirtämään koiria, eivät ihmisiä, kissoja tai elefantteja ja sitten tyyli muistuttaa mukamas liiaksi Hopeanuolta, vaikkei olisi sinne päinkään...

Toki myöntää täytyy, että netin koirataidepuolelle on ammennettu paljon inspiraatiota rakkaasta Gingastamme ja se näkyy myös piirtojäljessä. Mieltäni alkoikin tuossa askarruttaa, että mitkä seikat oikeastaan tekevät piirtojäljestä liian hopeanuolimaisen? Sekö, että piirtää koiralle rintalihakset? Onko se Takahashin tavaramerkki, johon kajoava on automaattisesti törkeä paha idiootti ja copycat? Tai jos piirtää hauvoille animetyylisuuntaa myötäilevät silmät, millaiset hyvänsä? Tai voiko mikä tahansa seikka, mikä vain on millään muotoa Hopeanuolesta jäljitelty, tassut, korvat, polkuanturat, häntä, selkä... - tehdä piirtotyylistä liian hopeanuolimaisen?

Mitä edes on koirapiirtotyylin liika hopeanuolimaisuus ja onko se aina ja kaikkialla paha asia?

Itse tiedän selkeästi, että omassa piirrostyylissäni on vaikutteita sekä Gingasta, että muilta koirapiirtäjiltä, että kaikenmaailman muista sarjoista, mitä olen sattunut seuraamaan - niiltä ei yksinkertaisesti voi välttyä ja on todella haastavaa yrittää kehittää oma tapa piirtää joku yksityiskohta ja myös säilyttää se. Välillä tuntuu, että oma piirtotyyli on pelkästään palapelimaisesti eri tyyleistä rakentunut kokonaisuus höystettynä omalla kädenjäljellä - mutta voiko se mitään muuta ollakaan?

Sen verta on sanottava vielä lähes täydellä "Hopeanuoli-tyylillä" piirtämisestä, että fanitaiteessa se ei mielestäni ole ollenkaan paha asia ja monesti sitä jopa katselee lähes mieluummin sarjan alkuperäistä tyyliä mukailevia kuin kokonaan omaan tyyliin soveltaen tehtyjä taiteita. Toisaalta oman piirtotyylin luomukset voivat nekin olla fanitaidepuolella henkeäsalpaavaa katseltavaa, jotka täydentävät fanituksen monipuolisemmaksi ja antavat sille uusia ulottuvuuksia.

[Sennyu]

Hehee. Viimeinkin taas aihe, johon jaksan jotain kirjoitella.
Omassa piirrosjäljessäni olen havainnut oikeastaan yhden dominoivan ominaisuuden ja se on kuono. Siis en osaa piirtää koiraa ilman, että sillä olisi tuollainen Hopeanuoli-kuono. Ja hampaat/suu siihen luettuna. Minusta siitä jo näkee, kun katsoo toistenkin piirroksia, että on tainnut tullaa Gingaa lueskeltua ja katseltua. Myös Äffä mainitsemasi rintalihakset tekevät lähes automaattisesti piirroksesta hopeanuolimaisen. Jo penskana koiria piirrellessäni en osannut oikein muuta hopeanuolimaista piirroksiini piirrellä (ja tosiaan lapsena ne piirrokset TÄYTYI näyttää samalle kuin animessa) kuin nuo kuonot ja rintalihakset.

[Detrah]

Minä taidan sitten kuulua näihin onnekkaisiin, en ole moista "Ai piirrät Hopeanuolia"-kommenttia koskaan saanut. Oletan tämän kyllä johtuvan siitä että minä en ottanut koskaan mallia Hopeanuolesta (vaan Baltosta |D).

Mutta minusta tämä "Hopeanuolimaisuus" ei ole mitään yksittäistä ominaisuutta. Olen nähnyt noilla "animesilmillä" varustettuja koiria joista ei tulisi Hopeanuoli mieleenkään! Enemmänkin se on se kokonaisuus. Sen sijaan että kuvassa on oman kynänjäljen sijaan ripaus muualta otettuja vaikutteita, onkin kuva muiden vaikutteita ripauksella omaa jälkeäsi.

[Nirppu]

Itse olen huomannut, että piirtämilläni koirilla on aina melko suurehko pää. Manga- ja animehahmoillahan on yleisesti suurikokoiset päät ja silmät, ehkä nämä heijastuvat taiteeseen sitten huomaamattamme. Itse en ole koskaan osannut noita koirien rintalihaksia piirtää, ja silti olen saanut tuon kuuluisan kommentin Hopeanuolen piirtämisestä... Ärr... Mutta mikä ikinä se sitten onkaan, luulen ettemme itse sitä tekijää huomaa raapustellessamme.

Olenko muuten ainoa jolle tuon kommentin kuuleminen aiheuttaa pakokauhun tunteita? Ikään kuin osoitettaisiin syyttävällä sormella ja kysyttäisiin: "Miksi teit sen?" Jotenkin alkaa ahdistamaan, vielä näin 17-vuotiaanakin.

[Inarah]

^Minulle ei niinkään pakokauhua, vaan kiukkua silloin kun en ole piirtänyt Hopeanuolta muistuttavaa koiraa. Niillä, jotka niin sanovat minulle, on yleensä valmiiksi tiedossa se, että fanitan Hopeanuolta ja he olettavat, että kun piirrän koiran on sen pakko olla Hopeanuoli. Silloin ketuttaa. >_<

Nykyisin tyylini ei kyllä muistuta Hopeanuolta ollenkaan, kun olen ottanut enemmänkin mallia oikeista koirista ja niiden piirteistä. Samalla kun olen näitä piirteitä tutkaillut, niin olen hoksannut, että joillain koirilla ihan oikeasti on nuo "rintalihakset". En ole varma johtuvatko ne karvasta vai mistä, mutta joillain koirilla ne on erittäin selvänä näkyvissä. Silti jos piirtäisin ne, olisi se heti Hopeanuolimainen piirre. Minä lasken noihin piirteisiin myös juuri sen kuonon, tassut, karvan piirtämistavan ja erityisesti yksityiskohdat päässä. Kuono ja tassut ei vain näytä sellaiselta oikeilla koirilla, ja silloin kun piirrän fanitaidetta GNG-tyyliin, joudun erityisesti keskittymään niihin, kun en normaalisti piirrä siihen tyyliin (vaikka Deviantartissa ei mulla paljon muunnäkösiä koiria ole ). GNG:n tassutyyliä protestoin kylläkin vähän, koska niistä tulee minulle tosi usein mieleen leijonan tassut ja piirrän ne siksi välillä omallakin tyylillä.

Mutta fanitaiteessa Hopeanuolimaisuus ei minustakaan lainkaan ole paha, vaan ennemminkin hyvä asia. Eniten pidän siitä, että tyyliä on höystetty omallakin tyylillä. On ne kopionnäköisetkin hienoja, etenkin jos on panostettu taustaankin ja kuvassa on väriä. Muuten kuva saattaisi ainakin minun silmissäni näyttää pelkältä kopiolta mangasta tms. Oman tyylin käyttäminen fanitaiteessa on tietty ihan kiva juttu, mutta joskus se tyyli vain ei sovi. Kun se oma tyyli silloin on yleensä sellainen, että koirat muistuttavat enempi oikeita koiria ja siitä tulee häiritsevä ristiriita, kun "oikean koiran" näköinen Hopeanuoli ei näytä kuitenkaan akitalta, vaan sudelta tai sakemannilta, joka on akitan värinen. Sellaisista töistä en pidä niin yhtään, vaikka toteutus olisi kuinka hieno.

[Harlequina]

Minä voin sanoa ihan suoraan, että piirrän selvästi hopeanuolimaisella tyylillä, olen ottanut vaikutteita sekä animesta että mangasta (osan aivan tietoisestikin) eikä se minua häiritse, koska koirapiirtelyni yleensä liittyvät jotenkin Hopeanuoleen. En myöskään ole mikään intohimoinen piirtäjä, jolle oma, ehdottoman persoonallinen piirrosjälki olisi kaikki kaikessa. Tykkään piirtää hopeanuolityylillä. Kehityksen kannalta lähinnä toivon, että jälki tulisi notkeammaksi ja liikkeen vaikutelma kuvissa alkaisi näyttää aidommalta, ja tietty se oma joku pieni persoonallinen jälki saa näkyä.

Olen aina ihaillut ja edelleenkin pidän hienoina töitä, jotka on toteutettu hopeanuolimaisesti (läpipiirrokset ja mallista piirretyt eivät tietysti minusta ole hienoja), koska yksinkertaisesti se tyyli miellyttää silmääni. Toisaalta kuitenkin myös hyvin GNG:stä poikkeavalla jäljellä tehty fanart näyttää tosi hyvältä, vaikka olen itsekin huomannut saman kuin Inarah tuossa jo mainitsi, että Hopeanuoli alkaa näyttää enemmän sudelta tms. kuin akitalta.

Tiettyä hopeanuolimaisuutta minusta on myös hahmojen posetus! Se on jotenkin luonteenomaista GNG-fanartille ja hopeanuolimaiselle tyylille, että koira/susi tähyilee ylväästi jostain kalliolta tms. Itse pidän erityisesti tilannekuvista, joissa oikeasti tapahtuu jotain sen sijaan, että hahmo on kuvattu vain tyylikkäässä posessa tai että siitä olisi napattu edustava rajaus, johon sisältyy pää, kaula ja rintakehä. Ai niin, ja hopeanuolimaisuuden peruskulmakivi (siis vain minun mielestäni): koiralla on suu auki ilman mitään näkyvää syytä. Tähän kyllä sorrun itsekin ääääärimmäisen usein (koska auki oleva kuono on jotenkin helpompi piirtää). Ja yleensäkin se kuonon hiukan laatikkomainen muoto.

[Matto]

Itse en hirveästi piirrä, mutta yhdistän koirapiirroksia helposti hopeanuolimaisiksi seuraavien seikkojen takia:

- Rintalihakset
Todella monilla ihmisillä on tapana napata tämä Takahashin tyyli piirtää koirille sixback-rintalihakset ja siihen kiinnittää helposti huomiota. Tähän tyyliin tehdyt rintalihakset ovat tyyliteltyjä, sillä harvemmin niitä koirilla näkee (poikkeuksena tuttuni koira, jolla oli tapana karata häkistä kampeamalla kiviä niska- ja rintalihastensa avulla). Esim. suomimanga Vartijat ketusta tulee jotenksakin Hopeanuoli-mainen fiilis, koska sillä on niitä rintalihaksia.

- Asento
Monissa tyyleissä kopioidaan myös GNG-animessa/mangassa olleita tiettyjä poseerauksia. Hieman alaviistosta otettuna, koira kyyristyneenä ja toinen tassu edessä. Ei missään nimessä harvinainen poseeraus, mutta todella monista pystyy näkemään piirroksen "takana" sen GNG-kuvan, josta malli on otettu, vaikka koira olisikin eri näköinen. Tähän poseeraukseen vielä, että usein koiran suu on Takahashimaisesta auki. Vaikea kuvailla, mutta koiran suu on kuitenkin vain ns. unohtunut auki eli se ei läähätä, ulvo, hauku tai mitään, vaan on vain jättänyt suunsa auki..

- Arvet
Tämä on ehkä se isoin yhdistävä tekijä rintalihasten kera hopeanuolimaisuudessa. Hyvin harva tekee omaa tyyliään arpien piirtämiseksi, vaan taas otetaan se Takahashin tyyli käyttöön. Joskus arvet ovat melkein tarkalleen samoin kuin Takahashin koirahahmoilla, joskus täysin toisella puolella tai joskus niitä on siirrelty, mutta silti ne tunnistaa Takahashin koira-arviksi.

Tuskin menevät yksi yhteen kenenkään muun kanssa, sillä kokonaisuus se lopulta ratkaisee asian, mutta jos joku näistä osuu kohdalle, alkaa piirrosta helposti pitää hopeanuolimaisena. Toki on tietenkin niitäkin, joille riittävät animetyyliset silmät ja koiraeläin, jolloin se on hopeanuolimainen...

[Miyare]

Huomioni kiinnittyy ensimmäisenä päähän, runkoon ja näiden sopusuhtaisuuteen. Pää on yleensä suuri ja pyöreä, ja runko lyhyt ja pieni päähän verrattuna. Rintalihakset myöskin paljastavat Takahashin tyyliä. Lisäksi tassut, jotkut asennot, jalkojen piirtäminen yms.

Suurin paljastus kuitenkin pää ja runko.

[Snouk]

Mattoa lainaten kallistun myös tähän asentoasiaan. Yleensä, jos huomaan kuvissa jotain Hopeanuolimaista, se johtuu asennosta, joka on erittäin tuttu. Silmät ovat toinen asia, joka tuntuu aina niin tutulta. Jos simmut on piirretty pyöreiksi ja ovat täynnä valopilkkuja, tulee heti mieleen Gin. En kuitenkaan yhdistä silmiä koskaan Rikin silmiin, vaikka ne olisivatkin täysin kopioidut. (OT: En mitenkään ymmärrä, kuinka Fuji saattoi sanoa Ginillä tällä olevan isänsä silmät, kun ne ovat aivan erimalliset. O_O)

Sulavalinjaisuus on myös jotain, joka iskee mieleen Hopeanuolen. Ei laiha, muttei lihava tai edes lihaksikas, vaan sellainen Hopeanuolen näköinen, pieni ja ketterä. Palatakseni taas asentoihin voin sanoa sen, että ne "legendaariset" poset ovat niitä, jotka sävähdyttävät. Esimerkkejä:

http://www.freewebs.com/gdwjerome/hopeanuoli1.jpg
http://personal.inet.fi/cool/daichi-san/ricky.jpg
http://www.freewebs.com/ginworld/hopeanuoli04.jpg
http://www.filmnet.dk/pics/silverfang_03.jpg

[Kiatsu]

Yksinkertaisesti niiden "pallojen" ja väritysten takia. Kaipa siinä tosin muutakin on, mutta nuo vaikuttavat siihen olennaisesti. Ehkä ryhtikin jollaki tavalla, sekä silmät jossain piirtein. 

[JuiC]

Minulle kävi vähän aika sitten näin, että kaveri tuli kysymään onko piirtämäni koira hopeanuoli, vaikka se oli saksanseisoja eli ei sinne päinkään.

Luulen, että kuono ja nämä rintalihakset vaikuttavat eniten. Yleensä kukaan ''ei hopeanuolifani'' ei piirrä piirtämälleen koirallensa sellaisia.. Toiseksi luulen, että pallopää, suuret silmät, suu (toivottavasti tiedätte mitä tarkoitan tuolla.) ja pallot otsassa tai ''kulmakarvat''.

[Ana Mizuki]

No, pää on se ensimmäinen merkki, erityisesti aukinainen suu. Sitten on keho, joka yleensä näyttää karvattomalta, jopa pitkäkarvaisilla roduilla. Sitten ovat ne kuuluisat rintalihakset. Erityisesti Weedin aikaa kopioiva tyyli näyttää hieman liian figuurimaiselta.

[Riikin]

Minäkin päätin kommentoida jotain tähän topiciin. Täytyy sanoa, että minullekin on sanottu että piirrän Hopeanuoli-tyylillä enkä voi vain ymmärtää sitä. Joo, piirrän koiria, mutta se ei tarkoita että ne olisivat kaikki Hopeanuolesta... Varsinkin, kun minusta tuntuu, että kaikki arvostelevat vain ikivanhoja kuvia mainitessaan tästä asiasta.

Eli nuo monesti mainitut rintalihakset ovat kyllä suuri silmiinpistävä juttu. Muistan, kun en edes nuorempana tajunnut mitä ideaa niissä oli ja ne piti silti piirtää. Vähän kuin silmätkin. Aina kun piirsin Hopeanuolen, hain suunnilleen videokasetin laatikon ja otin siitä mallia, että silmät näyttäisivät täsmälleen samalta.

Hopeanuolimaisen vaikutelman saa usein myös tassujen tietynlaisesta muodosta ja yksityiskohdista. Esimerkiksi GNG-animessa niitä ei koirissa erityisesti ole. Minusta on kivaa nähdä töitä, joissa koirilla on naamassa vaikka sellaisia "karvatupsuja" tai sellaisia.

Nuo Snoukin linkittämät kuvat eri asennoista ovat myös aika peruskamaa. Erityisesti kuvat, joissa hahmon suu on auki ja ne posettavat jossain kallionkielekkeellä.

[Äffä]

Mutta nykyään tuntuu, että jos tyyliin piirtää Wolfs Rainin Kiban ja Balton vierekkäin kalliolle posettamaan, noudattaen orjallisesti kummankin sarjan ja hahmon tyyliä, riittää, että ne on suut auki kalliolla, kyllä tulee joku siihen sanomaan, että Hopeanuoli-tyylinen on... 

[Nawulf]

Riittää, että piirrät koiraeläimen, niin saat haukut Hopeanuolen matkimisesta. IMHO Hopeanuoli-tyyli näkyy eniten päässä ja kuonossa.

[Äffä]

Tuli aiheeseen liittyen mieleen tämmöistä:

Aika tavallista on, ettei tarvi kuin piirtää nelijalkainen tikku-ukko paperille, joku tulee sanomaan "Oho, Hopeanuoli". Siis vaikka koirapiirrostyyli todellisuudessa poikkeisi paljonkin GNG-tyylistä, niitä tullaan silti hopeanuolimaisiksi sanomaan. Mutta eikö ihmisiäkin piirrettäessä puhuta manga/animetyylistä heti, jos ei ole pallosilmäinen sarjishahmo tyyliin Karvisen Esko? Ennen vanhaan, kun kukaan ei Suomessa tiennyt, mitä manga on, oltaisiin moisia kai sanottu Pokémon-tyylisiksi ihmisiksi. Ei kukaan nykyään enää mene osoittelemaan animeihmisiä, että "Oho Ash/Naruto!" Tunnettuja koiramangoja ei vain ole muita kuin Takahashin tuotanto... Minusta GNG-tyylin voisi nähdä pikemmin jonkinlaisena yleisen sarjakuvapuolen koirapiirtotyylisuunnan suunnannäyttäjänä. Eli ei ensinnäkään ole paha asia, jos tyylissä on GNG-tyylin mieleen tuovia piirteitä. On kuitenkin väärin mennä sanomaan, että siinä jäljitellään Takahashia tai että tyyppi piirtäisi "Hopeanuolia"... Kun katsoo suomalaisia koirapiirron harrastajia, he eivät kaikki edes ole ottaneet mallia Hopeanuolesta, vaan saaneet innostuksen toisiltaan netistä.

[NightWolf-_-]

Aika lailla paikkansa pitävää kaikki edellä mainittu. Omasta mielestäni juuri pään- ja rinnanseutu tekevät piirrtetystä koirasta hopeanuolimaisen. Ehkä liioitellun suuret rintalihakset ja kaikenlaiset naarmut ja arvet. Itse Hopeanuolen kuuluisaa kolmea arpea otsassa on tullut nähtyä useammassakin paikassa, vaikkei kuva esitäkään Hopeanuolta. Ja sitten silmien päällä olevat "pallerot". Ei kuvassa tarvitse mielestäni, kuin olla kaikki nämä tai edes kaksi tai, jopa yksi, niin heti sen ainakin yhdistää Hopeanuoleen, vaikkei itse piirtäjä ole niin tarkoittanutkaan. Tämä asia tulee, vain niin alitajunnasta, siis jonkin asian yhdistäminen johonkin toiseen.

[WhiteShadow]

Omaan silmään ensin ottaa juuri kuono ja ne rintalihakset, jotka ehkä eniten saavat koko koiran näyttämään hopeanuolimaiselta. Sitten onkin jo lähes kaikki sanottu, eli nämä asennot, arvet, kuviot ja muutenkin se tietynlainen koko kropan piirtotyyli.

Joskus nuorempana, kun aloitti enemmän piirtämään, niin tuli sellaisia ihmeellisiä otuksia, ja sitten kun katsoi Hopeanuolia, niin pakostikin siirtyi matkimaan Takahashin jälkeä. Ja ihan hyvää harjoitusta koirien piirtämiseen oli, täytyy sanoa. Sitten tuli sellainen vaihe, että haluaa jotain ihan omaa tyyliään kehitellä, ettei kuule sitä "hei, tuohan on Hopeanuoli" -lausahdusta koko aikaa. Mutta omalla kohdallani oli vaikea päästä eroon niistä tietyistä piirteistä, joihin tottui. Vasta nyt monen vuoden päästä ja ainakin omasta mielestäni olen saanut taidot siihen pisteeseen, että voi sanoa omanlaisekseen piirtotyyliksi. Eikä ole enää kuulutkaan sitä vertailua, mutta se on sitten täysin eri juttu, että näyttävätkö ne koirat yhtän miltään järkevältä. 

Ja sitten, niin pitkästä aikaa, päätin kokeilla piirtää Hopeanuoli-tyylillä. En meinannut osata. o_O Niin paljon piirtänyt kaikkea muuta, että olikin vaikea enää saada näyttämään siltä tutulta jäljeltä.

[mooni]

Mielestäni ei ole mitenkään paha asia jos piirroksesi koirat muistuttavat Hopeanuolesta. Se vain kertoo mistä olet tullut ja oman mielipiteeni mukaan antaa arvoa "alkuperäiselle" piirtäjälle, eikä millään lailla yritä riistää mainetta ja kunniaa pois toiselta. =) Yhtä rikasta on nähdä niin hopeanuolityyliä kuin ei-hopeanuolityyliä, molempia pystyy ihastelemaan. Itselleni Hopeanuoli oli se ainoa oikea koira koko lapsuuden, joten tottakai sitä kuin luonnostaan oppi piirtämään sen mukaisesti.